Aloitin vuonna 1988 Mikkelin läänin taidetoimikunnan palveluksessa kuvallisen viestinnän ja valokuvataiteen ohjaavana läänintaiteilijana. Ryhdyin perustamaan Mikkeliin valokuvakeskusta. Olin osallistunut opintojeni ohessa Valokuvagalleria Hippolyten, Suomen valokuvataiteen museon, Ateneumin taidemuseon ja Galleria Finnofoton toimintaan. Siltä pohjalta oli turvallista lähteä käynnistämään vastaavaa toimintaa Etelä-Savoon. Etenkin, kun Mikkelin läänin taidetoimikunta antoi käynnistykseen huomattavan starttirahan. Voidaankin sanoa, että keskus syntyi valtiojohtoisesti.
Kaupungilta saatiin toimitila torin laidalta. Entinen kauppahallin talonmiehen asunto. Siinä toimittiin 21 vuotta. Vuonna 2010 siirryttiin Puistokadulle, jonne saimme remontoida erittäin kauniit näyttelytilat, digipajan sekä koulutustilan.
Kolmenkymmenenviiden vuoden ajan olen toiminut keskuksen taiteellisena johtajana. Pääsääntöisesti palkatonta työtä, joka on mahdollistunut yleensä henkilökohtaisen työskentelyapurahan turvin. Toimintani on ollut kokonaisvaltaista: yhtäältä oma tuotanto, toisaalta toisten taiteilijoiden tuotantojen mahdollistaminen ja julkaisutoiminta. Kapellimestari ja säveltäjä samassa paketissa.
Taiteen edistämiskeskus lopetti keskuksen valtionavun vuoden 2024 alusta. Järkyttävä shokki. Eikä Taike antanut euroakaan keskuksen hallittuun alasajoon, joka on nyt kivuliaasti käynnissä. Näyttelytoiminta jouduttiin lopettamaan syksyllä 2024. Jos keskus aloittikin valtiojohtoisesti, niin valtio sen myös taitaa lopettaa.
Keskuksella on laaja, noin 200.000 valokuvan ja yli tuhannen haastattelun kokoelma, josta vain keskuksen nykyinen ydinryhmä pystyy työstämään toimivan ja käyttökelpoisen arkiston, koska tuntee aineiston. Aikomus on inventoida, digitoida, litteroida ja saattaa materiaali julkaisukelpoiseen muotoon ja viedä sitten kokonaisuuksia verkkoon ja tuottaa kuvateoksia.
Koulutukseni ja valintojeni vuoksi tämä valokuvakeskus lähti kukkimaan juuri sille ominaisella, mielestäni muista keskuksista poikkeavalla tavalla. Kyse on elämäntyöstäni. Sitä sanaa en ole itse käyttänyt, mutta nyt olen sen kuullut useilta kollegoilta.
Olenko surullinen? Tavallaan. Eniten olen surullinen siitä, miten kömpelösti Taiteen edistämiskeskus taiteen asemaa yrittää edistää, kun päätyy tällaiseen. Keskuksemme on ollut ainoa eteläsavolainen kolmannen sektorin taidelaitos ja -museo, joka on saanut Taikelta säännöllistä toiminta-avustusta. Kova isku myös maakunnallemme.
Kävi tässä kuinka tahansa, niin olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen siitä, että olen saanut keskuksen puitteissa tehdä työtä, johon olen kouluttautunut ja jota olen voinut tehdä intohimolla. Välillä on voimani huvenneet, mutta jaloilleni olen aina noussut. Niin tässäkin tilanteessa.
Mikkelin valokuvakeskus 1989–2010
Hallituskatu 3
Remonttireiskat
Jukka Lehtinen, Heli Rekula ja Olli Jaatinen
Mikkelin valokuvakeskus 1989
Hallituskatu 3
Mikkelin valokuvakeskus 2010–
Puistokatu 3
Museoiden yö -tapahtumassa tuhat kävijää
Mikkelin valokuvakeskus 28.10.2022
Puistokatu 3
Ritva Kovalainen esittelee näyttelyään
Mikkelin valokuvakeskus 2017
Puistokatu 3
Aulan käsikirjasto käytössä
Mikkelin valokuvakeskus 2.2.2017
Puistokatu 3